I just wrote about 400 words here, and deleted it all by mistake. Bloody great.

Well to sum it up: I'm very proud of myself. I've finished and published the prologue and three chapters of When I Kissed the Teacher! So far, I've gotten about 600 visitors and over 30 comments, all of them positive. I do have some problems with Finnish grammar, as I've never gone to school in Finnish, but thank God I've got Anu as my beta. I think I'll drop a little bit out of the third chapter to the end of this post, and you can read the whole thing here. It's in Finnish, I apologize for you Americanas reading this, but I think you'll survive.

So yesterday was fun. I was watching scary movies and IMing until 3 AM, which is absolutely the best way anyone can spend a Tuesday night when home alone. I admit, I was terrified when I tried to go to sleep (images of severed pigs' heads attacking me were going through my mind, as I watched Saw), but it was so worth it.

It's bloody freezing outside. I loathe having to walk the 200 meters from the house to the bus stop at 7:20 AM when there's, like, a blizzard outside. No me gustan.


Well, anyways. Here's the little clip / teaser / whatever you want to call it from WIKtT.

Harry katsoi toista miestä, jonka katse oli nauliintunut kuunsirppiin. Draco näytti jotenkin jännittyneeltä, mutta silti... Harryn oli pakko myöntää, kauniilta. Vaikka vaikutti kuin jok'ikinen hänen ruumiinsa lihaksista olisi jännittynyt, miehessä oli silti se jokin, mikä sai kaikki katsomaan kahdesti. Harryn tapauksessa kolmesti.

"Onko kaikki hyvin?"

Draco katsoi Harryä hetken silmiin ennen kuin vastasi. "Eiköhän. On vain paljon mietittävää."

"Haluatko, että lähden?" Mustatukkainen mies kysyi varovasti, yhtäkkiä tuntien itsensä erittäin epävarmaksi.

Vaaleampi heistä katsoi toista sekunnin liian pitkään ollakseen vain ystävällinen vilkaisu.

"En."


***

Rentouttavan hiljaisuuden vallitessa miehet vain istuivat siinä vierekkäin ja katsoivat tähtiä, kumpikin tietämättä miettien toisiaan. Heidän kätensä olivat alle sentin päässä toisistaan, molemmat yrittäen tuloksetta kerätä rohkeutta sulkea välimatkan.

Jonkin ajan päästä --saattoi hyvin olla viisi minuuttia tai viisi tuntia, kummankin ajantaju oli hävinnyt-- miehet, kuin sanattomasta sopimuksesta, ottivat luutansa ja lensivät oville. He kävelivät hiljaa käytäviä pitkin, kunnes Harryn piti kääntyä ylös portaikkoon ja Dracon mennä alas tyrmiin.

"Hyvää yötä", Harry sanoi ennen kuin alkoi kiipeämään portaikkoa.

"Kauniita unia", Draco hymyili ja kääntyi kohti tyrmiä.