Okay, I so wasn't able to restrain myself from starting to write today. I'm working on a normal novel (but it's getting so long that it's gonna be as thick as our Math book soon. That's 816 pages, btw) at the moment, but I've had this incredibly strong urge for such a long time to write a H/D, and today, I finally started. I have no promises whether or not I'm ever going to finish, let alone publish it to FinFanFun, but nevertheless I'm having a blast writing.

Here's the very beginning of the fic, and this is all I'm going to publish before FinFanFun. For those of you who don't understand Finnish, I apologize. And for those of you who do, I apologize for all the grammar mistakes; I'll get a friend to Beta it for me,

Oh, and it's not all porn and stuff. I made the beginning a bit suggestive to get people reading. Har har.

 

When I Kissed The Teacher

Piip piip, piip piip!

Hetkeen ei kuulu tai näy mitään, koko kiviseinien ympäröimä huone on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itsensä täyttävässä muistitaulussa seinällä vilkkuu edelleen vuorotellen lausahduksia kuten "tiskaa nyt heti eikä kohta", "pese pyykkiä tai et enää ikinä löydä puhtaita kalsareita" ja "suunnittele torstain oppitunti". Tavalliseen tapaansa liikkuvat valokuvat yöpöydällä jatkavat kuiskimistaan toisille, heittäen varovaisia katseita suuren parisängyn suuntaan. Sängyssä peiton alla makaava mytty ei hievahdakaan. Hetken päästä kumminkin peiton alkta esiin pilkistää taikasauva ja kuuluu erittäin unenpöpperöinen ääni.

"Tulejo silmälasit!" Valokuvien vieressä olevat lasit lennähtävät purppuranpunaisen peiton alle, suuri mytty liikahtaa hieman, ja on hetken taas paikallaan, hiljaa. Minuutti kuluu. Yhtäkkiä peitto lennähtää sivuun, ja sen alta paljastuu näky jonka vuoksi moni teini-ikäinen tyttö olisi voinut vaikka tappaa saadakseen omaan huoneeseensa. 26-vuotias mies makaa, taas paikallaan, punaisten lakanojen päällä, noenmustat hiukset pörrössä, ylipitkä otsatukka puoliksi peittäen ohuen salamanmuotoisen arven, myrkynvihreät silmät kamppailevat avautuaakseen. Päällään miehellä on vain mustat pyjamahousut, jättäen vapaa-ajallaan huispaavan lihaksikkaan ylävartalon paljaaksi.

Hahmo inahtaa, nousee istumaan ja hieroo silmiään. Kun hän on vihdoin saanut silmänsä kunnolla auki ja lasit päähän, hän katsoi kelloa. 00:41.

Voi Merlin, tämän on parasta olla tärkeää, Harry Potter ajattelee etsien hänet herättäneen piippauksen aiheuttajaa. Vihdoin hän löytää pienen vihreän matkapuhelimen, jonka ruudussa vilkkuu "1 uusi viesti saapunut". Edelleen hieman muristen, hän avaa viestin ja lukee sen.

"Haluan tuntea sinun huulesi huulillani, kaulallani, kaikkialla. Haluan kätesi tänne vaeltamaan pitin ruumistani, haluan tuntea sydämesi sykkeen."

Jokin Harryn (joka yhtäkkiä on täysin hereillä) sisällä menee solmuun, aukeaa ja värähtää ihanasti. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle että tietää toisen rakastavan, kaipaavan, haluavan häntä vielä 23 kuukauden seurustelun jälkeen. Kylmästä helmikuun säästä huolimatta tuntuu kuin hän olisi juonut mukillisen lämmintä kermakaljaa kerralla alas, ja ihana tunne valtaa hänen koko ruumiinsa.

Ehkä nämä kännykät eivät sittenkään ole aivan turhia keksintöjä, Harry ajattee lukiessaan tekstiviestiä läpi varmaan kymmenettä kertaa, muistaen kuinka vastahakoinen hän oli ollut kun hänen seurustelukumppaninsa oli ehdottanut niiden hankkimista. Nämä olivat juuri niitä hetkiä kun hän oli kiitollinen että rehtori oli asettanut loitsun kaikkien opettajien huoneisiin, minkä avulla jästien matkapuhelimet toimivat niissä. Onneksi muutama opettaja on naimisissa jästin kanssa, Harry hymähtää ajatuksissaan, muuten tämä ei olisi mahdollista.

Harry vastaa viestiin yhtä viattomasti, virnistäen. Hetken päästä on käynnissä kilpailu siitä, että kumpi osapuoli kestäisi kauemmin ilman että juoksee pää kolmantena jalkana toisen huoneeseen.

Jos joku oppilas olisi astunut Tylypahkan noitien ja velhojen koulun muodonmuutosten opettajan makuuhuoneeseen eräänä tiistaiyönä kello 2, hän olisi löytänyt sängyn tyhjänä.